Kuulumisia

Hei.
Kuten varmaan monet ovat huomanneet niin en ole kirjoittanut pariin vuoteen tänne mitään..
Kerroin aiemmin kuolemantapauksesta lähipiirissä. Kyseessä oli siis rakas mummini.
Täytyy myöntää että murruin täysin, koska kuten varmaan ymmärrätte niin hän oli lapsuuteni tärkein ihminen. Hän oli minulle enemmän äiti kuin oikea äitini. Hän tuki minua, kuunteli, rakasti.
Tuntuu edelleen kamalalta ajatella ettei häntä enää ole..

Syitä miksi keskeytin kirjoittamisen on monta. Tapahtui liian paljon, liian lyhyessä ajassa.
Erosimme mieheni kanssa lopullisesti. Hänellä on nyt virallisesti lapsemme huoltajuus. Näen lasta joka toinen viikonloppu ja lomilla sitten pidemmän aikaa.
Riitelimme aiemmissa postauksissa jo mainitsemani ystävän kanssa, riitelimme pahasti. Hän haukkui minua hyvin loukkaavasti varsinkin "ammattiini" liittyen.. Kaiken muun keskellä se tuntui todella pahalta koska hän tietää kuinka arka asia tämä on minulle.

Lopputuloksena kaikesta tapahtuneesta masennuin. Olin itseasiassa hetken osastolla jossa sain apua kaiken käsittelyyn. Sain lääkityksen ja pystyin purkamaan pahaa oloani ja kaikkea tapahtunutta. Ymmärrän kyllä itsekin miksi mun kuoreni murtui täysin, tiedän kokeneeni paljon pahaa ja kaikki tapahtunut tuli liian lyhyessä ajassa enkä kyennyt käsittelemään kaikkea..

Jo masennuksen alkuvaiheissa se heijastui kovasti työhöni. En enää valikoinut asiakkaita hyvin, otin asiakkaat lyhyemmillä tutustumisajoilla, en valinnut julkisia tapaamispaikkoja, minua ei enää kiinnostanut. Kunhan sain rahaa niin kaikki oli ok. Valitettavasti tämä huolimattomuus tietysti toi mukanaan myös epätoivottuja asiakkaita. Ei kovin hyvä yhdistelmä kun siihen lisää sen ettei minulla enää ollut ns. turvahenkilöä eli ystävääni jolle ilmoitin osoitteet ja tapaamiset.
Kohtasin muutamia kamalia asiakkaita ja koin muutama "läheltä piti-tilanteen"..

Masennuksen ollessa pahimmillaan, ennen hoitoon hakeutumista, ystäväni puukotti minua selkään ja kertoi omalle kaverilleen työstäni. Asia meni vanhempieni korviin jolloin he katkaisivat välit minuun. He eivät ole olleet yhteydessä minuun tai lapseeni sen koommin. 
Tapahtuneen takia kerroin itse asiasta miehelleni joka ei ensin asiaa hyväksynyt. Myöhemmin hän on kertonut että ymmärtää minua ja että on kiitollinen siitä että olin valmis tekemään työksi jotain sellaista yhteisten rahavaikeuksiemme vuoksi. Hän oli kuitenkin myös vihainen että valehtelin hänelle rahojen alkuperästä. Vihainen myös siitä että tulin keikkojen jälkeen hänen viereensä. Meidän välimme huononivat ja päätimme erota kokonaan. Nykyään alan jo uskoa siihen että parempi niin.

Nykyään alan olla taas kunnossa. Olen varovaisesti alkanut taas ottaa asiakkaita. Olen menettänyt parhaimman vakiasiakkaani ja muutaman muun asiakkaan myös. Se on ihan ymmärrettävää. Tällä hetkellä minulla on asiakkaita ehkä 1-5 kuukaudessa. En tiedä kuinka paljon aion lisätä asiakkaita. 
Vaihdoin huoranimeni ja tein uudet ilmoitukset sekä hommasin uuden prepaidin. Ihan siitä syystä että en ehkä haluakkaan enää ottaa vastaan vanhoja asiakkaitani mutta suurin syy on se että masennusaikani kamalat asiakkaat eivät enää saisi yhteyttä minuun.
Minulla on edelleen lääkitys, jota olemme vähentäneet pikkuhiljaa. Käyn edelleen juttelemassa tilanteestani ja fiiliksistäni, puran tuntojani ja sisintäni. 

Koen että kaikella oli tarkoitus. En ole vielä keksinyt sitä mikä tarkoitus kaikella tapahtuneella oli, mutta uskon löytäväni vastauksen.
Sanotaan että kenellekkään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Uskoni tätä sanontaa kohtaan on horjunut mutta näen silti siinä jotain todenperäisyyttä, koska pysyin vahvana enkä ajatuksista huolimatta sortunut mihinkään lopulliseen huonoon ratkaisuun..

En tiedä jatkanko kirjoittamista tänne. Ehkä pikkuhiljaa, mutta yritän pitää blogin ajatuksen pelkästään työssäni. Ajattelin ensiksi että poistan kaikki vanhat julkaisuni, mutta tajusin että ne kuuluu minuun. Ne avaavat blogiani ja työtäni.
Kiitos teille jotka olette jaksaneet odottaa ja käydä katsomassa blogiani uusien tekstien varalta, kiitos teille jotka olette kommentoineet hiljaiselon aikana.
Yritän pitää blogin pystyssä.
Jos teillä on jotain kysyttävää niin vastaan mielelläni.

Taas on hetki vierähtänyt viime postauksesta.
Olin taas ystäväni luona toisella paikkakunnalla. Vietettiin aikaa tyttöjen kesken, shoppailtiin, syötiin hyvin ja käytiin baarissa. Oli todella mukavaa ja rentouttavaa.

Huomaa että työssäkäyvillä ihmisillä on ilmeisesti kesälomat loppuneet, koska yhteydenotot on vähentyneet huomattavasti. Sinänsä ihan hyvä vain, kun kesäloman aikoihin niitä tuli niin paljon.
Huono puoli tosin on se, että nyt ei ole niin paljon varaa valita asiakkaita..:p

Mietin tuossa jokunen aika sitten, että jos taas hakisin töihin johonkin muuallekkin ja siirtäisin jälleen tämän työn kakkostyöksi. Saa nähdä. Voisihan sitä ihan kokeilumielessä laittaa työhakemukset muutamaan paikkaan..:)

Mitä teen, mihin suostun?

Ajattelin nyt kertoa hieman siitä mitä suostun tekemään asiakkaan pyynnöstä.
Ajattelin samaan postaukseen koota myös niitä joihin en suostu.

On varmaan käynyt jo ilmi että annan suuseksiä, mutta en vastaanota sitä.
Näin siksi, että ottavana osapuolena tunnen oloni liian "haavoittuvaiseksi" ja avoimeksi. Tulee turvaton olo jos päästän jonkun tunkemaan naamansa lähelle alapäätäni.
Suuseksiä annan vain kondomin kanssa, vaikka monet yrittävätkin ehdottaa jos voisin tehdä sen ilman. Jotkut miehet eivät edes suostu suuseksiin tai eivät halua sitä, ehkä juuri samasta syystä kuin minä itse, että tuntevat olevansa liian tuttavallisia?
Tottakai suostun myös emätinseksiin, moniinkin eri asentoihin.
Vähiten pidän lähetyssaarnaajasta, koska siinä ollaan niin lähellä toista, jos nyt niin voi sanoa.
"Joutuu" katsomaan silmiä/kasvoja ja ollaan vartalot kiinni toisissa. Mielestäni liian intiimi asento tuntemattoman kanssa. Parisuhteessa taas pidän tästä eniten, koska silloin haluan nähdä oman kumppanini.
Doggy-style on itselleni ehkä mieluisin asento, koska siinä pysytään riittävän kaukana toisen vartalosta ja käytännössä ollaan kosketuksissa vain seksuaalisessa mielessä. Lisäksi en tykkää katsoa asiakkaani kasvoja seksin aikana.
Joskus suostun myös anaaliseksiin, mutta se kuuluu niihin "erikoisuuksiin" joista pyydän ilmoittamaan etukäteen. Tällöin harrastan anaaliseksiä vibralla jo ennen tapaamiseen menoa, jotta saan lihakset rentoutettua. Tämä siksi, että yleensä kun tapaamisessa harrastaa anaaliseksiä, niin mies ei ajattele kuin parisuhteessa, eli että pitäisi olla varovainen ja edetä pikkuhiljaa.

Erilaiseen seksiin suostun myös jos siitä on ilmoitettu aiemmin.
Näihin lukeutuu muunmuassa kimppaseksi(2-3+minä), alistusleikit, "yökyläilyt", sitomiset, jne.

En kuitenkaan suostu mihinkään väkivaltaiseen, enkä mihinkään ryhmäorgioihin(5> +minä).
Myös eriteleikit ja julkinen seksi on ehdottomasti nounou-listalla.

10.

Tapasin jälleen erään miehen jonka olen tavannu aiemminkin.
Hän on itseasiassa yksi ensimmäisistä asiakkaista ja hän aina silloin tällöin ottaa yheyttä.

Tapasimme jälleen samassa baarissa kuin ennenkin. Ilta sujui samaan kaavaan kuin yleensäkin.
Menimme siis luokseni ja joimme lasilliset.
Tällä kertaa kuitenkin mies olisi halunnut nuolla minua, vaikka olen monesti sanonut että ei.
En tykkää päästää miehiä nuolemaan, siinä tulee liian avuton ja suojaton olo.
Joten jatkoimme iltaa kuten yleensä, otin mieheltä suihin, harrastimme seksiä.
Kävimme yhdessä suihkussa, jonka jälkeen mies lähti.

Ps.
Oon huomannut että lähes jokainen tapaaminen menee samalla kaavalla, postauksista tulee yksitoikkoisia, koska ehkä yksi tapaaminen viidestä on edes jollain tapaa erilainen kuin muut.
Kysyisin siis että haluatteko te kuulla joka tapaamisesta erillisenä postauksena?
Ajattelin itse että yhdistelisin näitä postauksia, enkä kirjoittaisi jokaisesta samanlaisesta tapaamisesta erikseen. Tottakai voisin tehdä erillisen postauksen niistä jotka poikkeavat aikaisemmista.
Entä on jotain mistä haluaisitte kuulla enempi?
Vaikka tämä blogi onkin paljolti itseäni varten, niin haluaisin silti tehdä tästä "lukijaystävällisen"..:)

Kesän alkua

Heippahei, tässä on nyt ollut melko iso tauko blogin päivityksessä, joka johtuu yksinkertaisesti siitä että ei ole ollut aikaa, enkä ole kyllä keikkojakaan tehnyt paljoa.
Lapseni oli luonani kesälomailemassa vajaan kuukauden, joten menoa ja melskettä riitti.
On se vain niin ihana pikku kakara:)
Käytiin mm. eläinpuistossa ja muumimaailmassa, poika nautti, kuten myös äitinsäkin:p

Nyt poika kuitenkin on takaisin isänsä luona, joten on enempi aikaa ja aihetta päivittää blogia.

Suhteeni vanhempiini

Ennen lapseni syntymää, en ollut juurikaan tekemisissä vanhempieni kanssa.
Sillointällöin juttelin äitini kanssa, kun hän pyysi rahaa lainaan. Isäni ei soitellut edes sen vertaa.
Vaikka lapsuuteni oli sellainen kuin oli, niin olisin silti mielelläni kuullut edes välillä vanhemmistani.
Toki olen heille edelleen vihainen, mutta se alkaa helpottaa kun olen ammattilaisen kanssa päässyt asioita selvittämään.
Kun lapseni syntyi, niin yllätyksekseni äitini tuli mummini mukana sairaalaan katsomaan meitä.
Olin tietenkin todella otettu. Mutta silti pyysin äitiäni lähtemään. En antanut hänen edes nähdä lapsenlastaan.
Äitini lähdettyä juttelin pitkään mummini kanssa. Hän oli sitä mieltä, että lapsen takia olisi hyvä yrittää olla sovussa äitini kanssa. Varmasti lapsikin haluaisi isompana että hänellä on mummi ja ukki, niinkuin muillakin lapsilla.
Seuraavana päivänä mummini toi äidin mukanaan uudestaan. Juttelimme äidin kanssa ja tajusin kuinka paljon rakastan häntä, vaikka hän isän kanssa tekikin lapsuudestani helvettiä.
Ja kyllä, kuten sanoin, niin edelleen olen hänelle ja isälle vihainen, mutta he ovat silti vanhempiani..
Kun äiti sai pojan syliin, hän purskahti itkuun. Kehui kuinka lapsella on isänsä silmät ja äitinsä nenä. Suukotteli lasta. Halaili.

Isä ei tullut sairaalaan lainkaan. Isäni ei edes onnitellut.
Tosin, enhän ollut edes nähnyt isääni moneen vuoteen..

Muutaman viikon kuluttua menimme lapseni ja mieheni kanssa käymään vanhempieni luona.
Isä sanoi vain että onnea lapsesta. Ei muuta. Hän meni takapihalle juomaan olutta.
Hetken kuluttua menin perässä. Sanoin isälle suoraan olevani edelleen hyvin vihainen, mutta silti haluaisin lapsen takia tulla toimeen
Isäni suostui tulemaan sisälle katsomaan lasta. Piti jopa hetken sylissä.

Ajan mittaan suhteeni vanhempiini parani.
Edelleenkään välimme ei tietenkään ole läheskään samanlainen kuin normaalilla perheellä, mutta olen tyytyväinen tähän.

Kamalimmat kokemukseni 2

Tässä tulee lisää näitä kamalia, ahdistavia ja hauskojakin kokemuksia urani varrelta.

4. "Hei vain pettäjä"
Minuun otti yhteyttä eräs asialliselta kuulostava mies, vaikutti puheliaalta ja mukavalta.
Kuten olen sanonut, niin yleensä tahdon ensin tutustua jonkun verran asiakkaaseen.
Mies kuitenkin ehdotti tapaamista samalle illalle, ja tavoista poiketen suostuin.
Kun olin menossa tapaamispaikalle, niin ystäväni soitti ja kertoi että hänen treffikumppani teki jälleen hänelle oharit. Hänellä siis oli eräs mies, jota oli tapaillut jo hetken aikaa, olivat käyneet kahvittelemassa luonani ja mies oli vaikuttanut todella kivalta. Kävi kuitenkin nyt ilmi että mies oli jo muutamaan otteeseen tehnyt ohareita ystävälleni.
Noh, jokatapauksessa, menin siis tapaamispaikalle, jossa odotteli tuttu mies. Siellähän se ystäväni kumppani seisoi ja vastasi oikein hyvin tuntomerkkejä.
Kävelin häntä kohti hermostuneena ja osittain huvittuneena ja mahtavinta oli nähdä miehen ilme kun kävelin häntä kohti ja hän askel askeleelta tajusi minun olevan hänen seuralaisensa.
Kun olin vihdoin päässyt perille asti, alkoi kova selittely että "tiesin että se olet sinä".
Itse olin kyllä myöskin hieman peloissani että nyt hän kertoo kaikille että myyn itseäni.
Mies kuitenkin ilmeisesti luuli että ystäväni oli "palkannut" minut esittämään maksullista, jotta saisi hänet kiinni pettämisestä..

5. Mielisairas (??)
Mies vaikutti mukavalta. Juttelimme monta päivää ennen varsinaista tapaamista.
Välissä hänen juttunsa olivat melko omituisia, mutta vaikuttivat kuitenkin vain huonoilta vitseiltä.
Menin hänen luokseen ja koko asunto oli tyhjä, lukuunottamatta patjaa lattialla. Mies alkoi vitseinensä vaikuttaa pelottavalta.
Hän piti "esittelykierroksen" asunnossaan. "Tuosta ikkunasta ne katselee" "Tuosta ikkunasta pääsen pakoon" "Tuolta ne yritti tulla".. Mielessäni pyöri miljoona ajatusta siitä, että mies on hullu ja murhaa mut..:D
Asiallisesti kuitenkin ilmoitin että unohdin jotain kotiin ja siten pääsin asunnosta pois, enkä kyllä mennyt takaisin..