Kuulumisia

Hei.
Kuten varmaan monet ovat huomanneet niin en ole kirjoittanut pariin vuoteen tänne mitään..
Kerroin aiemmin kuolemantapauksesta lähipiirissä. Kyseessä oli siis rakas mummini.
Täytyy myöntää että murruin täysin, koska kuten varmaan ymmärrätte niin hän oli lapsuuteni tärkein ihminen. Hän oli minulle enemmän äiti kuin oikea äitini. Hän tuki minua, kuunteli, rakasti.
Tuntuu edelleen kamalalta ajatella ettei häntä enää ole..

Syitä miksi keskeytin kirjoittamisen on monta. Tapahtui liian paljon, liian lyhyessä ajassa.
Erosimme mieheni kanssa lopullisesti. Hänellä on nyt virallisesti lapsemme huoltajuus. Näen lasta joka toinen viikonloppu ja lomilla sitten pidemmän aikaa.
Riitelimme aiemmissa postauksissa jo mainitsemani ystävän kanssa, riitelimme pahasti. Hän haukkui minua hyvin loukkaavasti varsinkin "ammattiini" liittyen.. Kaiken muun keskellä se tuntui todella pahalta koska hän tietää kuinka arka asia tämä on minulle.

Lopputuloksena kaikesta tapahtuneesta masennuin. Olin itseasiassa hetken osastolla jossa sain apua kaiken käsittelyyn. Sain lääkityksen ja pystyin purkamaan pahaa oloani ja kaikkea tapahtunutta. Ymmärrän kyllä itsekin miksi mun kuoreni murtui täysin, tiedän kokeneeni paljon pahaa ja kaikki tapahtunut tuli liian lyhyessä ajassa enkä kyennyt käsittelemään kaikkea..

Jo masennuksen alkuvaiheissa se heijastui kovasti työhöni. En enää valikoinut asiakkaita hyvin, otin asiakkaat lyhyemmillä tutustumisajoilla, en valinnut julkisia tapaamispaikkoja, minua ei enää kiinnostanut. Kunhan sain rahaa niin kaikki oli ok. Valitettavasti tämä huolimattomuus tietysti toi mukanaan myös epätoivottuja asiakkaita. Ei kovin hyvä yhdistelmä kun siihen lisää sen ettei minulla enää ollut ns. turvahenkilöä eli ystävääni jolle ilmoitin osoitteet ja tapaamiset.
Kohtasin muutamia kamalia asiakkaita ja koin muutama "läheltä piti-tilanteen"..

Masennuksen ollessa pahimmillaan, ennen hoitoon hakeutumista, ystäväni puukotti minua selkään ja kertoi omalle kaverilleen työstäni. Asia meni vanhempieni korviin jolloin he katkaisivat välit minuun. He eivät ole olleet yhteydessä minuun tai lapseeni sen koommin. 
Tapahtuneen takia kerroin itse asiasta miehelleni joka ei ensin asiaa hyväksynyt. Myöhemmin hän on kertonut että ymmärtää minua ja että on kiitollinen siitä että olin valmis tekemään työksi jotain sellaista yhteisten rahavaikeuksiemme vuoksi. Hän oli kuitenkin myös vihainen että valehtelin hänelle rahojen alkuperästä. Vihainen myös siitä että tulin keikkojen jälkeen hänen viereensä. Meidän välimme huononivat ja päätimme erota kokonaan. Nykyään alan jo uskoa siihen että parempi niin.

Nykyään alan olla taas kunnossa. Olen varovaisesti alkanut taas ottaa asiakkaita. Olen menettänyt parhaimman vakiasiakkaani ja muutaman muun asiakkaan myös. Se on ihan ymmärrettävää. Tällä hetkellä minulla on asiakkaita ehkä 1-5 kuukaudessa. En tiedä kuinka paljon aion lisätä asiakkaita. 
Vaihdoin huoranimeni ja tein uudet ilmoitukset sekä hommasin uuden prepaidin. Ihan siitä syystä että en ehkä haluakkaan enää ottaa vastaan vanhoja asiakkaitani mutta suurin syy on se että masennusaikani kamalat asiakkaat eivät enää saisi yhteyttä minuun.
Minulla on edelleen lääkitys, jota olemme vähentäneet pikkuhiljaa. Käyn edelleen juttelemassa tilanteestani ja fiiliksistäni, puran tuntojani ja sisintäni. 

Koen että kaikella oli tarkoitus. En ole vielä keksinyt sitä mikä tarkoitus kaikella tapahtuneella oli, mutta uskon löytäväni vastauksen.
Sanotaan että kenellekkään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Uskoni tätä sanontaa kohtaan on horjunut mutta näen silti siinä jotain todenperäisyyttä, koska pysyin vahvana enkä ajatuksista huolimatta sortunut mihinkään lopulliseen huonoon ratkaisuun..

En tiedä jatkanko kirjoittamista tänne. Ehkä pikkuhiljaa, mutta yritän pitää blogin ajatuksen pelkästään työssäni. Ajattelin ensiksi että poistan kaikki vanhat julkaisuni, mutta tajusin että ne kuuluu minuun. Ne avaavat blogiani ja työtäni.
Kiitos teille jotka olette jaksaneet odottaa ja käydä katsomassa blogiani uusien tekstien varalta, kiitos teille jotka olette kommentoineet hiljaiselon aikana.
Yritän pitää blogin pystyssä.
Jos teillä on jotain kysyttävää niin vastaan mielelläni.