Perheeseen jossa minua ei rakastettu. Tai siltä ainakin tuntui.
Eli pitäisi ehkä sanoa, että perheeseen jossa minua ei rakastettu tarpeeksi.
Mummini kertoi minulle, että äitini ollessa raskaana, hän ei pystynyt eikä halunnut
pysyä erossa viinasta ja tupakasta. Hän siis poltti koko raskausaikansa ja viinakin maistui.
Onneksi minulla ei vielä tähänkään mennessä ole siitä huolimatta ilmennyt muuta
sairautta kuin astma. Olen uskotellut itselleni, että jokin ylempi taho ei halunnut rankaista
minua, silloin niin pientä ja viatonta lasta, oman äitini virheistä.
Palataan asiaan.
Isäni petti äitiäni lähes koko raskausajan, koska raskausaika toi mukanaan kaikenmoista
vaivaa ja varsinkin pahoinvointia. Isäni ei kuulemma edes yrittänyt peitellä pettämisiään.
Ja äitini kesti, koska ei halunnut rahoittaa yksin tulevan lapsen, minun, elämää.
Kun synnyin, isäni ei kuulemma ollut edes tullut sairaalaan katsomaan minua eikä
äitiäni. Oli vain "juhlistanut" kotona syntymistäni, eli ryypännyt vielä kun oli
mahdollista. Voi kumpa se ryyppääminen olisikin loppunut syntymääni.
Kun sitten mummi vei meidät, väsyneen äidin ja vastasyntyneen lapsen, kotiin,
isäni oli ollut kovassa humalassa ja täydessä touhussa kahden vanhahkon
naisen kanssa.
Seuraavana päivänä kotiinpääsystä, äitini oli jo antanut minut hoitoon mummilleni.
Hän itse oli lähtenyt isäni kanssa juhlimaan. Kuulemma uuden elämän syntymistä.
He olivat viipyneet sillä reissulla neljä päivää.
Mummini oli sanonut äidilleni ettei enään aio luovuttaa minua takaisin, koska
tarvitsen paremman äidin, sellaisen joka oikeasti rakastaa minua.
Seuraavana päivänä äitini kuitenkin oli hakenut minut kotiin.
Eräänä iltana, noin kaksi viikkoa syntymästäni, äitini soitti mummilleni.
Hän oli kovassa humalassa ja huusi mummilleni, että hänen täytyy tulla hakemaan
itkevä ja typerä kakara pois.
Mummini oli mennyt nopeaa paikalle ja olin ollut sängyssäni ilman vaatteita ja yltä
päältä paskassa ja kusessa, ja huutanut lakkaamatta.
Mummini pesi minut ja syötti, olin rauhoittunut heti.
Hän kysyi äidiltäni, milloin oli viimeks antanut ruokaa minulle. Äitini vastasi, että ei
ole varma, koska on ollut humalassa.
Mummini otti minut luoksensa ja vanhempani kävivät katsomassa minua joskus
harvakseltaan.
Kului vuosia ja kun olin täyttänyt viisi, äitini tuli isän kanssa ja sanoi että haluaa
minut, oman rakkaan lapsensa, takaisin kotiin.
