Viime postausta kirjoittaessani huomasin, kuinka hankala on kirjoittaa menneisyydestä..
Tuntuu pahalta, että en ole kokenut samanlaista lapsuutta kuin muut.. Se tuntuu todella väärältä.
Huomasin myös, että olen jotenkin onnistunut sulkemaan kokemukset pääosin pois, koska viime tekstin kirjoittamiseen meni monta päivää. Jouduin oikein kaivelemaan mieleni sopukoita, jotta osaisin kirjoittaa kokemukset edes suurinpiirtein oikein.
Ala-asteella minulla oli yksi hyvä kaveri.
Olin todella kaunis lapsi, ja koen olevani edelleen poikkeuksellisen kaunis, verrattuna muihin suomalaisiin. En nyt halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta tiedostan itsekin olevani kaunis.
Ala-asteella olin suosittu ja kaikki halusivat olla kavereitani, tietysti se imarteli nuorta ihmistä todella paljon. En kuitenkaan kyennyt luottamaan moneenkaan ihmiseen, joten oli yksi ainoa ihminen, jonka päästin lähelle itseäni ja kokemuksiani. Tämä kyseinen ihminen on juuri hän, joka sai minut kirjoittamaan blogia. Olemme siis edelleen ystäviä.
Nuorempana olin aina sellainen, että johdattelin muita kuin pässiä narussa. Tottakai se kaikki manipulointi onnistui, koska muut tekivät kaikkensa saadakseen hyväksyntäni.
He tekivät puolestani kepposia, joita en itse uskaltanut. Ikinä ei kerrottu minun olevan kepposen keksijä. Sehän olisi vähentänyt heidän "pisteitä" minun silmissäni.
Olin tyytyväinen ihmisten huomioon ja käytin sitä todella paljon hyväksi.
Yläasteella huomasin ettei kaikki olekaan niin ruusunpunaista kun luulin.
Seiskaluokan alussa minua haukuttiin ja kiusattiin todella paljon, koska rintani olivat niin suuret verrattuna muihin tyttöihin.
Rintani aloittivat kasvunsa jo neljännellä luokalla. Viidennellä ne olivat jo sellaiset että muut sen huomasivat.
Seiskaluokalla aloin pukeutua todella löysiin paitoihin, jotta muiden tyttöjen haukkuminen loppuisi.
Ennen pitkää kasiluokalla tajusin, että poikien kiusaaminen ei ollut ilkeää, vaan he vain halusivat osoittaa kiinnostuksensa. Pikkuhiljaa jättivät "meloni"-kommenttinsa vähemmälle ja alkoivat kärkkyä enempi seuraani. Tyttöjen osalta kiusaamiseni vain jatkui, koska he huomasivat että pojat olivan minun kimpussani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kuten sanottu, olin todella imarreltu huomiosta, mutta ennen pitkää se jatkuva suosio alkoi puuduttaa, ei saanut koulussa hetkeäkään rauhaa, vaikka olisi halunnut välillä olla yksin.
Aloin lintsata koulussa, ja mietin miten saisin rintani pienemmiksi.. Minua ahdisti todella paljon kun huomasin että kaikki ystäväni ovat poikia. Tytöt eivät edelleenkään hyväksyneet minua.
Laihduin todella paljon ahdistuksen takia. Aloin myös tietentahtoen laihduttamaan, koska ajattelin sen pienentävän rintojani. Olin jo ennestään hoikka, eivätkä rintani tietenkään pienentyneet juurikaan, enemmänkin ne vain korostuivat hoikkaa vartta vasten.
Käytin yhä enemmän ja enemmän löysiä vaatteita, nyt rintojen lisäksi myös laihuuden takia.
Tuntui hyvältä olla todella hoikka, mutta ihmiset huomasivat minun laihtuneen ja alkoivat kuittailla asiasta. Pahin oli äitini joka edelleen haukkui minua kaikesta turhasta, hän alkoi myös kuittailla että olin liian hoikka ja ettei miehet tykkää luurangoista.
Ysiluokan aikana tajusin, että olin pidemmän aikaa jo sairastanut anoreksiaa. Luin siitä todella paljon ja mietin että en ole sen oloinen joka siihen sairastuisi. Enhän minä voisi, koska olin kaunis ja suosittu.
Kerran erään riidan aikana, äitini huusi minulle että olen ruma anorektikkohuora. Vastasin että en ole ruma, enkä huora, mutta anorektikko taidan olla. Äitini vain nauroi.
Olin todella surullinen äitini suhtautumisesta. Olin lukenut muiden ihmisten kokemuksia ja niissä aina vanhemmat olivat huolestuneita ja veivät lähes väkisin heidät sairaalaan. Minun äitini ei..
Pikkuhiljaa mummini alkoi kysellä paljon huolistani ja laihtumisestani. Mummini vei minut sairaalaan, enkä ihme kyllä, mennyt sinne mitenkään vastentahtoisesti. Olin iloinen kun joku viimein huomasi ahdinkoni.
Sairaalassa minulle todettiin anoreksia. Mummini itki ja tivasi syytä tähän. Minä tuijotin vain eteeni ja hoin mielessäni "kiitos"..
