Tänään numero vitonen, otti yhteyttä. Eli siis se joka perui viime kerralla..
Hän pahoitteli kovasti perumistaan. Hänen vaimonsa oli kuulemma päässyt töistä odotettua aiemmin, eikä hän voinut sen takia tavata minua.
Tänään kuitenkin tapasimme , tavoistani poiketen, hänen luonaan.
Menin siis suoraan hänen luokseen.
Hän asui kerrostalossa, tuntui oudolta mennä hänen ovensa taakse. Mietin kokoajan, että mitä jos joku hänen naapureistaan ihmettelee..
Oven avasi nuorekas noin nelikymppinen mies. Urheilullinen ja melko komea.
Hän kertoi, että uskaltaa tavata kotonaan, koska hänen vaimonsa pitäisi tulla kotiin vasta parin tunnin kuluttua. Hän myös kertoi tapaavansa työnsä puolesta ihmisiä kotonaan, joten ei tarvinnut miettiä naapureidenkaan suhtautumista.
Yllättäen kävimme heti toimeen. Miehestä huomasi, että hän on ennenkin ollut maksullisten kanssa.
Ei juurikaan puhetta, ei suutelua, varmat otteet, ei ehdotteluja paljaalla. Hän kirjaimellisesti vain "hoiti hommansa", maksoi ja passitti minut menemään..
Ensimmäistä kertaa tunsin itseni oikeasti maksulliseksi.. Ei jäänyt mitenkään hyvä mieli tästä tapaamisesta. Tuli niin halpa olo..
Vaikka mitäpäs sitä valittamaan, kun itse olen "ammattini" valinnut..
Lähtiessäni portaikossa tuli vastaan nuorekkaan ja hienon näköinen rouva. Hän tervehti kohteliaasti ja tervehdin takaisin.
Mietin heti, että oliko tämä nainen asiakkaani vaimo? Oliko oikeasti näin vähästä kiinni, ettemme miehen kanssa jääneet rysänpäältä kiinni?
Tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kotikeikka. Oli liian epävarma olo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti