Sen jälkeen kun pyöreä tyttö oli jäänyt kiinni valheistaan, päätin että kaikki tämä paska saa nyt loppua.
Eräällä mieleenpainuvalla ruokatunnilla menin pitkästä aikaa syömään ruokasaliin.
Kun astuin ovesta sisään, pyöreä tyttö kailotti kovaan ääneen tulostani. Jotta kaikki varmasti huomaisivat, että minä, laiha ja kiusattu tyttö, tulen syömään vapaaehtoisesti.
En antanut ihmisten katseiden häiritä minua. Menin tiskille ja lapoin lautasen täyteen spaghettia ja jauhelihakastiketta. Päälle paljon ketsuppiaa. Lasi piimää ja lasi vettä.
Kävelin rauhassa tuon pyöreän tytön luo, katseiden saattelemana.
Mietin vielä uskaltaisinko tehdä sen mitä aioin. Todennäköisesti en olisi uskaltanut, jos pyöreä tyttö olisi vain ollut hiljaa. Mutta hän päästi suustaan sanat: "Mitä sä huora siihen tuut haisemaan?"
Laskin tarjottimen pöydälle. Otin käteeni lautasen ja kaadoin ruuat tytön päälle. Kaadoin myös piimän tytön niskaan. Minua jännitti todella paljon se, miten tyttö asiaan suhtautuisi..
Hän vain tuijotti. Tuijotti ja kiljui minulle.
Otin käteeni vesilasin ja sanoin "Oi anteeksi. Haluat varmaan pestä kasvosi?". Roiskautin vedet tytön päälle ja ojensin hänen käteensä paperipyyhkeen.
Kävelin jännityneenä täristen pois ruokasalista. Takaani kuului pyöreän tytön huuto ja ihmisten nauru.
Tyttö ei tietenkään tullut seuraavalle tunnille. Hän ei tullut edes seuraavana päivänä. Eikä koko loppuviikkona. Oli hänen mokansa jättää tulematta kouluun. Se nimittäin käänsi uuden sivun elämässäni.
Seuraavan viikon aikana huomasin että pikkuhiljaa ympärilleni oli alkanut ilmestyä porukkaa. Minua kehuttiin jälleen kauniiksi ja hoikaksi.
Kuulin myöhemmin, että käveltyäni pois ruokasalista, tuo pyöreä tyttö oli juossut itkien pois koulusta.
Tapahtuneelle naureskeltiin todella paljon. Olin jälleen "porukoissa". Itse asiassa, minä olin vienyt pyöreän tytön paikan ja olin sen porukan "kuningatar".
Ympärilläni oli jälleen paljon ihmisiä, ja minusta tuntui hyvältä. Ensi kertaa ala-asteen jälkeen.
Meni pari viikkoa ennen kuin pyöreä tyttö ilmestyi takaisin kouluun.
Hän huomasi ettei ole enään se, jonka ympärillä kaikki ovat. Hän istui aina yksin. Kukaan ei puhunut hänelle ja häntä pilkattiin. Mutta ei todellakaan minun aloitteestani!
Joka päivä tyttöä katsoessani mieleeni muistui millaista itselläni oli. Se tuntui pahalta..
Yhtenä päivänä menin nätin pyöreän tytön luo. Katsoin häntä läheltä. Ei hän enään näyttänyt niin nätiltä kuin ennen. Se tietty ilo oli kadonnut.
Tyttö luuli että aion sanoa jotain pahaa, hän käveli pois, jolloin juoksin hänet kiinni ja halasin.
En todellakaan tiedä miksi. En todellakaan ajatellut mitään. Minua vain säälitti. Tuntui pahalta..
Tyttö katsoi minua ihmeissään ja hänen silmänsä hymyilivät. Ne saivat minut hymyilemään.
Huomasin että tyttö halusi hymyillä, muttei uskaltanut.
Tajusin muiden katseet. Näin takanani monta silmäparia, jotka katsoivat ihmetellen ja oudoksuen.
En välittänyt, vaan kysyin tytöltä mikä tunti hänellä on seuraavaksi.
Meillä oli sama tunti, istuimme vierekkäin ja tyttö hymyili.
Me ystävystyimme ja pikkuhiljaa muutkin alkoivat tutustua tyttöön.
Tyttö sanoi minulle joskus, että katuu todella paljon ettei tehnyt aikoinaan samoin kuin minä.
Hänen mielestään olimme todella samanlaisia ihmisiä, sillä erotuksella että hän ei ole rohkea.
Hän olisi monesti halunnut tulla juttelemaan minulle, silloin kun olin vielä epäsuosittu. Mutta hän ei uskaltanut, koska oli itse aiheuttanut sen ettei kukaan pitänyt minusta.
Hän paljasti pitäneensä minusta aikoinaan jo heti, mutta pelänneensä minua, koska olin kaunis ja hoikka. Hän laittoi juoruja liikkeelle, jotta en veisi hänen paikkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti