Asiakkaat

Kuten on varmasti käynyt ilmi, niin asiakkaita on ollut jo useampia.
En siis ala kirjoittamaan kaikista asiakkaista.
Ensimmäisestä asiakkaasta kirjoitinkin jo ja tästä eteenpäin kirjoitan vain tulevista.
Postaukset numeroin tulevien asiakkaiden mukaan; 1, 2, 3, 4, jnejne.
Se ei siis kuitenkaan tarkoita että kertoisin elämäni ensimmäisestä tai toisesta asiakkaasta.
Numerot ovat kuitenkin sen takia, että on helpompi kirjoittaa kun en tietenkään voi nimellä kirjoittaa. Numeroiden avulla tunnistatte tulevaisuudessa asiakkaani. Helpompi kertoa heistä, jos tapaan jonkun uudestaan.
Menipäs nyt monimutkaiseksi..:D
Luulen silti että jokainen tajusi ja eiköhän tämä minun erikoinen "taktiikka" vielä selvene ajanmittaan..:)

Tällä hetkellä kalenterissani on jo muutama asiakas. Niistä siis seuraavaksi!:)

Mies ja lapsi

Juhlin 21vuotis synttäreitäni baarissa. Tapasin siellä ihanan miehen. Tulimme hyvin juttuun.
Oli tällöin myynyt itseäni jo hetken, tosin en ollut tavannut kuin seitsemän ihmistä.

Vaihdoimme miehen kanssa numeroita ja muutama päivä myöhemmin mies soitti.
Sovimme treffit seuraavalle päivälle.
Tutustuimme ja rakastuimme. Olimme onnellisia. Menimme kihloihin ja muutimme yhteen.
En enää juurikaan myynyt itseäni. Vain pari kertaa, kun mies oli poissa ja tarvitsimme rahaa.
Väitin miehelle että mummini lainasi rahat.
Olin 22vuotias kun huomasin olevani raskaana. Päätimme pitää lapsen ja odotimmekin innoissamme lapsen syntymää.
Täytin 23 ja meille syntyi ihana ja terve poikalapsi.
Olimme todella onnellisia ja rakastimme lastamme.
Olimme oikea kansikuvaperhe. Kaunis äiti, komea isä ja upea lapsi.

Lapsen myötä tulivat myös rahavaikeudet. Mies oli paljon töissä ja itsekin tein iltaisin ja viikonloppuisin töitä.
Otin jälleen asiakkaita. Sovin tapaamiset aina illaksi tai viikonlopuksi. Kävin töiden jälkeen tapaamassa sovitun asiakkaan ja menin kotiin mieheni ja lapseni viereen.
Minulla oli tuolloin keskimäärin neljä asiakasta viikossa. Rahamme riittivät hyvin ja miehelle kerroin mummini lainaavan rahaa.

Joku aika sitten erosimme mieheni kanssa. Hän ei vieläkään tiedä mitään toisesta työstäni.
Luulen tämän olevan pelkkä lyhyt elämänvaihe. Tämä erossa oleminen.
Mies otti lapsen ja minä tienaan pesämunaa tällä "ammatillani", oikeiden töiden ohessa.
Miehestä huomaa, että hänkin haluaa vielä palata yhteen, mutta ei juuri nyt.
Emme siis ole kokonaan eronneet, olemme vain väliajalla.
Kyllä tämä tästä..:)

Töitä ja töitä

Mietin yhtenä iltana, että voisinko mahdollisesti tienata lisärahaa myös muualta..

Laitoin ilmoituksen eräälle sivustolle. Kerroin itsestäni ja laitoin perään sähköpostiosoitteeni.
Meni vain viikonpäivät, kun sain jo ensimmäisen sähköpostin.
Mies kertoi olevansa nuorekas viisikymppinen mies, urheilullinen ja hyväkäytöksinen.
Hän pyysi puhelinnumeroani.
Tajusin että tarvitsen puhelimen. Ostin halvan parinkympin puhelimen ja hain itselleni prepaid-liittymän.
Seuraavana päivänä vastasin miehen sähköpostiin. Kerroin hintani ja laitoin perään prepaid-numeroni.
Mies soitti minulle ja ehdotti että tapaisimme minun luonani.
Sovimme päivän ja ajan. Menin miestä vastaan ja huomasin hänen olevan ihan komea. Juttelimme hetken ja kävelimme luokseni.
Olin ennen tapaamista piilottanut kaiken missä luki nimeni tai muita henkilökohtaisia tietoja.

Miehellä oli mukanaan omat kondomit ja pullo punaviiniä. Joimme lasilliset punaviiniä ja hän kertoi itsestään. Kertoi erostaan vaimon kanssa, kuinka lapset olivat lentäneet pesästä.
Pikkuhiljaa mies alkoi riisua minua.
Otin mieheltä suihin ja hän laukesikin melko nopeasti. Meni hetki ennen kuin hän oli taas toimintakunnossa. Vaikka olimmekin sopineet siitä että hän saa olla luonani tunnin, niin en kehdannut hoputtaa tai ajaa häntä ulos, ennen kuin olimme tehneet itse asian.
Joimme punaviiniä ja juttelimme niitä näitä. Hiljalleen aloin taas valmistella häntä juhlakuntoon ja harrastimme seksiä. Harrastimme itseasiassa todella hyvää seksiä.

Puimme päällemme ja mies maksoi sovitun summan. Pahoitteli kovasti kun aika oli venynyt niin paljon. Sovimme, että hän voi soitella uudestaan.

Minulle jäi todella hyvä mieli tästä ensimmäisestä tapaamisesta.

Ysiluokka loppuu

Kun ysiluokka läheni loppuaan, hain opiskelemaan autopuolelle.
Pääsin sisään ja sain lisää uusia ystäviä.
Amitsussa ei tapahtunut mitään maatamullistavaa, joten siitä vaiheesta ei sen enempää.
Poikaystäviä tuli ja meni. Minusta pidettiin.

Amitsun loputtua yritin hakea töitä, mutta en päässyt ensin mihinkään.
Erään kaverini isä omisti autokorjaamon, johon yritin hakea töihin. Kaverin isä, sanotaan vaikka Jouko, ei ottanut minua töihin, koska korjaamolla ei kuulemma olisi varaa virheisiin.
Kyläilin paljon kaverini luona, jossa tietenkin aina tapasin Joukoa. Yritin vihjailla siihen suuntaan, että olisin oikeasti hyvä työntekijä, vaikka olenkin nainen.

Kaverini vanhemmat Jouko ja "Pirjo" olivat huolissaan vanhempieni käyttäytymisestä.
He ryyppäsivät paljon eivätkä huolehtineet kodista.
Kaverini asui vanhempiensa luona viereisellä paikkakunnalla. Kaverini veli oli vastikään muuttanut pois kotoa.
Jouko ja Pirjo juttelivat vanhempieni kanssa ja sain luvan muutta heille veljen huoneeseen, kunnes löydän työpaikan ja oman asunnon.

Yritin edelleen maanitella Joukoa ottamaan minut töihin.
Pirjo oli paljon työmatkoilla ja Joukon ja minun välit lähenivät. Kaverini ihmetteli sitä todella paljon, koska Jouko oli kuitenkin hänen isänsä. Se tuntui kyllä minustakin oudolta.
Yhtenä iltana, kun katsoimme Joukon kanssa elokuvaa, Jouko sanoi että ottaisi minut töihin, yhdellä ehdolla. Harrastaisin seksiä hänen kanssaan.
Olin ensin järkyttynyt, koska olin ystävystynyt Joukon kanssa. Se tuntuisi tyhmältä ja väärältä.
Väärää se todellakin olisi, koska Jouko oli naimisissa ja myös kaverini isä.
Vastasin Joukolle että en voi.

Aikaa kului muutama kuukausi. Tuntui että pitäisi jo itsenäistyä ja muuttaa pois Joukon ja Pirjon luota.
Päätin että minun pitäisi saada töitä, jotta pääsisin muuttamaan pois.
Kysyin Joukolta oliko hänen tarjouksensa vielä voimassa.

Ensimmäinen yhdyntä tuntui todella väärältä ja oudolta. Jouko oli kuitenkin paljon parempi seksissä, kuin monet oman ikäiseni. Minä nautin siitä.
Pääsin Joukolle töihin ja he maksoivat takuuvuokrani puoliksi vanhempieni kanssa.
Asuin siis omassa asunnossa ja työskentelin Joukon autokorjaamolla. Aina silloin tällöin tienasin lisäekstraa Joukon makuuhuoneessa.
Huomasin, kuinka helppoa rahaa se olikaan.

Korjaa itse omat virheesi

Sen jälkeen kun pyöreä tyttö oli jäänyt kiinni valheistaan, päätin että kaikki tämä paska saa nyt loppua.

Eräällä mieleenpainuvalla ruokatunnilla menin pitkästä aikaa syömään ruokasaliin.
Kun astuin ovesta sisään, pyöreä tyttö kailotti kovaan ääneen tulostani. Jotta kaikki varmasti huomaisivat, että minä, laiha ja kiusattu tyttö, tulen syömään vapaaehtoisesti.
En antanut ihmisten katseiden häiritä minua. Menin tiskille ja lapoin lautasen täyteen spaghettia ja jauhelihakastiketta. Päälle paljon ketsuppiaa. Lasi piimää ja lasi vettä.

Kävelin rauhassa tuon pyöreän tytön luo, katseiden saattelemana.
Mietin vielä uskaltaisinko tehdä sen mitä aioin. Todennäköisesti en olisi uskaltanut, jos pyöreä tyttö olisi vain ollut hiljaa. Mutta hän päästi suustaan sanat: "Mitä sä huora siihen tuut haisemaan?"

Laskin tarjottimen pöydälle. Otin käteeni lautasen ja kaadoin ruuat tytön päälle. Kaadoin myös piimän tytön niskaan. Minua jännitti todella paljon se, miten tyttö asiaan suhtautuisi..
Hän vain tuijotti. Tuijotti ja kiljui minulle.
Otin käteeni vesilasin ja sanoin "Oi anteeksi. Haluat varmaan pestä kasvosi?". Roiskautin vedet tytön päälle ja ojensin hänen käteensä paperipyyhkeen.
Kävelin jännityneenä täristen pois ruokasalista. Takaani kuului pyöreän tytön huuto ja ihmisten nauru.

Tyttö ei tietenkään tullut seuraavalle tunnille. Hän ei tullut edes seuraavana päivänä. Eikä koko loppuviikkona. Oli hänen mokansa jättää tulematta kouluun. Se nimittäin käänsi uuden sivun elämässäni.

Seuraavan viikon aikana huomasin että pikkuhiljaa ympärilleni oli alkanut ilmestyä porukkaa. Minua kehuttiin jälleen kauniiksi ja hoikaksi.
Kuulin myöhemmin, että käveltyäni pois ruokasalista, tuo pyöreä tyttö oli juossut itkien pois koulusta.
Tapahtuneelle naureskeltiin todella paljon. Olin jälleen "porukoissa". Itse asiassa, minä olin vienyt pyöreän tytön paikan ja olin sen porukan "kuningatar".
Ympärilläni oli jälleen paljon ihmisiä, ja minusta tuntui hyvältä. Ensi kertaa ala-asteen jälkeen.

Meni pari viikkoa ennen kuin pyöreä tyttö ilmestyi takaisin kouluun.
Hän huomasi ettei ole enään se, jonka ympärillä kaikki ovat. Hän istui aina yksin. Kukaan ei puhunut hänelle ja häntä pilkattiin. Mutta ei todellakaan minun aloitteestani!
Joka päivä tyttöä katsoessani mieleeni muistui millaista itselläni oli. Se tuntui pahalta..
Yhtenä päivänä menin nätin pyöreän tytön luo. Katsoin häntä läheltä. Ei hän enään näyttänyt niin nätiltä kuin ennen. Se tietty ilo oli kadonnut.
Tyttö luuli että aion sanoa jotain pahaa, hän käveli pois, jolloin juoksin hänet kiinni ja halasin.

En todellakaan tiedä miksi. En todellakaan ajatellut mitään. Minua vain säälitti. Tuntui pahalta..
Tyttö katsoi minua ihmeissään ja hänen silmänsä hymyilivät. Ne saivat minut hymyilemään.
Huomasin että tyttö halusi hymyillä, muttei uskaltanut.

Tajusin muiden katseet. Näin takanani monta silmäparia, jotka katsoivat ihmetellen ja oudoksuen.
En välittänyt, vaan kysyin tytöltä mikä tunti hänellä on seuraavaksi.
Meillä oli sama tunti, istuimme vierekkäin ja tyttö hymyili.
Me ystävystyimme ja pikkuhiljaa muutkin alkoivat tutustua tyttöön.
Tyttö sanoi minulle joskus, että katuu todella paljon ettei tehnyt aikoinaan samoin kuin minä.
Hänen mielestään olimme todella samanlaisia ihmisiä, sillä erotuksella että hän ei ole rohkea.
Hän olisi monesti halunnut tulla juttelemaan minulle, silloin kun olin vielä epäsuosittu. Mutta hän ei uskaltanut, koska oli itse aiheuttanut sen ettei kukaan pitänyt minusta.
Hän paljasti pitäneensä minusta aikoinaan jo heti, mutta pelänneensä minua, koska olin kaunis ja hoikka. Hän laittoi juoruja liikkeelle, jotta en veisi hänen paikkaansa.

Jatkuu..

Olen pahoillani. Mulla on ollut todella paljon kiireitä.. Ei se toki selitä sitä, miksi en ole kirjoittanut moneen kuukauteen. Olenhan minä kuitenkin ollu koneella muuten..
Olen joutunut sulatella monia asioita.
Erosimme mieheni kanssa. Vuotta ennen suunniteltuja häitä.. Sovimme miehen kanssa, että kokeilemme nyt näin. Mieheni otti poikamme mukaansa. Ei tietenkään ilman lupaani, ajattelimme vain niin olevan paras. Ainakin toistaiseksi.
Toivon todella, että vielä joskus voimme jatkaa siitä mihin jäimme. Että he palaisivat takaisin.
Joka tapauksessa jatkan nyt kertomaani.


Minulla todettiin siis anoreksia.
Olin kauan aikaa halunnut että joku huomaa ahdinkoni. Kun se vihdoin huomattiin, kaduin sitä mitä olin toivonut.
Kaikki yrittivät saada minut syömään. Ahdisti todella paljon. En saanut enään liikkua niin vapaasti kuin ennen, en saanut enään "syödä" huoneessani. Minua vahdittiin kuin vankia..

Aloin lihoa ja jatkoin koulun käymistä. Jouduin käymään uusiksi koko ysiluokan ja tein paljon enemmän tehtäviä kuin muut, koska seiska ja kasiluokka olivat menneet miten olivat..
Olin edelleen todella hoikka ja tottakai muut oppilaat sen huomasivat.
Yksi tyttö sen aloitti. Hän oli nätti, mutta hieman pyöreä.. Valitettavasti myös minä olin nätti. Pikemminkin kaunis ja lisäksi olin todella hoikka ja suurilla rinnoilla "varustettu"..
Hän juorusi minusta kaikkea. Miten harrastin seksiä a-luokan luokanvalvojan kanssa, miten lähetin alastonkuvia itsestäni rehtorille, parempien numeroiden toivossa. Kuinka olin harrastanut seksiä ainakin sadan pojan kanssa.
Tuntui pahalta, kun itse tietää ettei mikään niistä jutuista ole totta. Mutta silti kaikki uskovat. Uskovat tuota suosittua pyöreää tyttöä..

Päätin etten aio ottaa itseeni niitä juoruja.
Pian huomasin kuinka ihmiset nauroivat selkäni takana. Heittelivät lumipalloilla. Kaatoivat ruokalassa tarjottimen syliini. Repivät tukasta. Piilottivat takkini. Heittivät lapaseni vessanpönttöön.
Pahimmalta tuntui tajuta, että jos olisin opiskellut kunnolla aikoinaan, en olisi koulukiusattu enään.
Olisin amitsussa, autopuolella johon halusinkin.
En joutuisi kestämään henkistä ja fyysistä väkivaltaa. En juoruja. En lyöntejä. En mitään.
Opiskelisin ammattia ja saisin ystäviä.

Nykyään ajattelen, että jos en olisi tuolloin kestänyt tuota kaikkea paskaa mitä niskaani kaatui, en olisi nyt minä. Olisin joku muu, minun ulkokuoressani.

Ysiluokan puolenvälin aikoihin, opettajien korviin alkoi kiirimään nuo juorut.
Rehtoria puhuteltiin, kuten myös luokanvalvojaa ja tuota pyöreää nättiä tyttöä.
Vihdoinkin kaikki osoittautui valheeksi.
Valitettavasti muiden asenne minua kohtaan ei muuttunut. Olin edelleen se hoikka ja kaunis tyttö, jota jokainen sai kiusata tarpeensa mukaan.
Tajusin että jos haluan olla rauhassa, minun täytyy tehdä asialle jotain.

Ei näy loppua

Viime postausta kirjoittaessani huomasin, kuinka hankala on kirjoittaa menneisyydestä..
Tuntuu pahalta, että en ole kokenut samanlaista lapsuutta kuin muut.. Se tuntuu todella väärältä.
Huomasin myös, että olen jotenkin onnistunut sulkemaan kokemukset pääosin pois, koska viime tekstin kirjoittamiseen meni monta päivää. Jouduin oikein kaivelemaan mieleni sopukoita, jotta osaisin kirjoittaa kokemukset edes suurinpiirtein oikein.

Ala-asteella minulla oli yksi hyvä kaveri.
Olin todella kaunis lapsi, ja koen olevani edelleen poikkeuksellisen kaunis, verrattuna muihin suomalaisiin. En nyt halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta tiedostan itsekin olevani kaunis.
Ala-asteella olin suosittu ja kaikki halusivat olla kavereitani, tietysti se imarteli nuorta ihmistä todella paljon. En kuitenkaan kyennyt luottamaan moneenkaan ihmiseen, joten oli yksi ainoa ihminen, jonka päästin lähelle itseäni ja kokemuksiani. Tämä kyseinen ihminen on juuri hän, joka sai minut kirjoittamaan blogia. Olemme siis edelleen ystäviä.

Nuorempana olin aina sellainen, että johdattelin muita kuin pässiä narussa. Tottakai se kaikki manipulointi onnistui, koska muut tekivät kaikkensa saadakseen hyväksyntäni.
He tekivät puolestani kepposia, joita en itse uskaltanut. Ikinä ei kerrottu minun olevan kepposen keksijä. Sehän olisi vähentänyt heidän "pisteitä" minun silmissäni.
Olin tyytyväinen ihmisten huomioon ja käytin sitä todella paljon hyväksi.

Yläasteella huomasin ettei kaikki olekaan niin ruusunpunaista kun luulin.
Seiskaluokan alussa minua haukuttiin ja kiusattiin todella paljon, koska rintani olivat niin suuret verrattuna muihin tyttöihin.
Rintani aloittivat kasvunsa jo neljännellä luokalla. Viidennellä ne olivat jo sellaiset että muut sen huomasivat.
Seiskaluokalla aloin pukeutua todella löysiin paitoihin, jotta muiden tyttöjen haukkuminen loppuisi.
Ennen pitkää kasiluokalla tajusin, että poikien kiusaaminen ei ollut ilkeää, vaan he vain halusivat osoittaa kiinnostuksensa. Pikkuhiljaa jättivät "meloni"-kommenttinsa vähemmälle ja alkoivat kärkkyä enempi seuraani. Tyttöjen osalta kiusaamiseni vain jatkui, koska he huomasivat että pojat olivan minun kimpussani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kuten sanottu, olin todella imarreltu huomiosta, mutta ennen pitkää se jatkuva suosio alkoi puuduttaa, ei saanut koulussa hetkeäkään rauhaa, vaikka olisi halunnut välillä olla yksin.

Aloin lintsata koulussa, ja mietin miten saisin rintani pienemmiksi.. Minua ahdisti todella paljon kun huomasin että kaikki ystäväni ovat poikia. Tytöt eivät edelleenkään hyväksyneet minua.
Laihduin todella paljon ahdistuksen takia. Aloin myös tietentahtoen laihduttamaan, koska ajattelin sen pienentävän rintojani. Olin jo ennestään hoikka, eivätkä rintani tietenkään pienentyneet juurikaan, enemmänkin ne vain korostuivat hoikkaa vartta vasten.

Käytin yhä enemmän ja enemmän löysiä vaatteita, nyt rintojen lisäksi myös laihuuden takia.
Tuntui hyvältä olla todella hoikka, mutta ihmiset huomasivat minun laihtuneen ja alkoivat kuittailla asiasta. Pahin oli äitini joka edelleen haukkui minua kaikesta turhasta, hän alkoi myös kuittailla että olin liian hoikka ja ettei miehet tykkää luurangoista.

Ysiluokan aikana tajusin, että olin pidemmän aikaa jo sairastanut anoreksiaa. Luin siitä todella paljon ja mietin että en ole sen oloinen joka siihen sairastuisi. Enhän minä voisi, koska olin kaunis ja suosittu.
Kerran erään riidan aikana, äitini huusi minulle että olen ruma anorektikkohuora. Vastasin että en ole ruma, enkä huora, mutta anorektikko taidan olla. Äitini vain nauroi.
Olin todella surullinen äitini suhtautumisesta. Olin lukenut muiden ihmisten kokemuksia ja niissä aina vanhemmat olivat huolestuneita ja veivät lähes väkisin heidät sairaalaan. Minun äitini ei..
Pikkuhiljaa mummini alkoi kysellä paljon huolistani ja laihtumisestani. Mummini vei minut sairaalaan, enkä ihme kyllä, mennyt sinne mitenkään vastentahtoisesti. Olin iloinen kun joku viimein huomasi ahdinkoni.
Sairaalassa minulle todettiin anoreksia. Mummini itki ja tivasi syytä tähän. Minä tuijotin vain eteeni ja hoin mielessäni "kiitos"..